Keskosia pidettiin 100 vuotta sitten menetettyinä tapauksina, sillä tuolloin keskoset olivat tuntematon käsite eikä hoitomahdollisuuksia ollut. Hoito oli hyvin sattumanvaraista ja se tapahtui kotona ja sairaaloissa. Tiedon ja sopivien välineiden puutteen vuoksi alle 2 kiloinen ja ennen 28. raskausviikkoa syntynyt vauva merkittiin elinkyvyttömäksi eikä heitä ei hoidettu ollenkaan. Ranskassa huomattiin 1800-luvun lopulla että keskosten pitäminen lämpimänä paransi niiden elonjäämismahdollisuuksia mutta tarkoitukseen kehitettyjä keskoskaappeja oli vain hyvin harvassa sairaalassa. Meillä Suomessa puolestaan 1940 -luvulla kuolleista pienistä vauvoista yli puolet oli keskosia ja asialle oli tehtävä jotakin. Mannerheim-liitto ja Arvo Ylppö mullistivat Suomen keskoshoidon, kun Ylppö määritteli keskosten painoluokitukset uusiksi. Hän myös huomasi Berliinissä työskennellessään että keskosille pitää antaa ravintoa heti synnyttyään. Nämä olivat ensimmäisiä keskoshoidon kehitysaskelia. Mannerheim-liiton keskosten huoltotoimikunta seurasi keskosten hoitoon liittyviä tutkimuksia tarkasti. Hoitajien ja äitien valistuskampanja aloitettiin, jotta ennenaikaisia synnytyksiä saataisiin ehkäistyä. Suomessa keskoset saivat riittävää hoitoa aluksi vain Lastenlinnassa ja myöhemmin Lastenklinikalla, joissa Ylppö toimi ylilääkärinä. Kuolleisuus oli kuitenkin edelleen suuri. 1950-luvulla Ylppö aloitti maailman ensimmäisen valtakunnallisen keskosten tutkimuksen, jossa seurattiin 199 keskosen kehitystä syntymästä kouluikään asti. Tutkimuksessa todettiin hyvällä keskoshoidolla olevan yhteyden hyvään elämään. Keskoshoito levisi ja kehittyi kuitenkin hyvin hitaasti Suomessa. Vasta 1960-luvulla yksityiset hoitolat voitiin lopettaa keskussairaalajärjestelmän ja lastenosastojen kehityksen ansiosta. Lämpökaappeja ja happikaappeja käytettiin yhä useammin keskosten hoidossa ja niiden laatu parani 1970-luvulla.
Kohti nykyaikaa – keskosten hoito kehittyy huimasti
Happilaitteen ja keskoskaapin lisäksi hengityslaitteita alettiin käyttää hoidon apuna 1970-luvulla laajemmin. Kypsymättömien keuhkojen kehitykseen otettiin avuksi ylipainehengitys ja 1980-luvulla pintajännitystä alentava surfaktanttihoito. Sen ansiosta jotkut alle 24. raskausviikkona syntyneet keskoset ovat selvinneet hengissä ja kehittyneet normaalisti, vaikka keskushermosto- ja keuhkovaurioiden vaara on ollut suuri. Perhe otettiin mukaan keskosten hoitoon ja kenguruhoito otettiin käyttöön TYKS:ssä jo vuonna 1986. Perhehuonemallit ja vanhempien vierailuaikojen rajoitusten poistaminen ovat vähentäneet synnytyksen jälkeistä masennusta, jota esiintyy etenkin keskosten äideillä ja isillä tehohoidon aikana. Vuodesta 1988 lähtien 25. raskausviikosta ylöspäin olevat keskoset synnytettiin keisarinleikkauksilla ja nykyään raja on 24. raskausviikossa. Keisarinleikkauspäätöksen seurauksena suomalaiset lääkärit ovat vuosikymmeniä saaneet aivan uuden potilasryhmän: 24-28. raskausviikolla syntyneet erittäin epäkypsät keskoset. Vuonna 1994 heidän osuutensa kaikista Suomessa syntyneistä lapsista oli 0,4 prosenttia. 90-luvulla tehtiin monia merkittäviä tutkimuksia aiheesta. Tutkimuksissa selvisi, että jos vastasyntynyt selviää 4 päivää tehohoidossa, syntymäpaino ei enää korreloi myöhempään sairastavuuteen. Nopea ja tehokas kivun lievittäminen ja ympäristön meluttomuuden havaittiin parantavan hoidon tehokkuutta. Hoidot ajoitettiin lapsen voinnin ja tarpeiden mukaisesti. Perheen tuen merkitys hoidon aikana huomattiin ja tukea parannettiin. Uusia hoitomenetelmiä, esimerkiksi nesteventilaatio, löydettiin ja tuoreiden hoitotapojen käyttöönottoa suunnitellaan jatkuvasti.
Suomi on tänä päivänä keskosten hoidon kärkimaita
Pieninä keskosina eli alle 1,5 kilon painoisia keskosia tai ennen 32 raskausviikkoa syntyneitä syntyy Suomessa vuosittain nykyään noin 500. Heistä noin 180 on syntyessään alle kilon painoisia. Alle 2,5 kilon painoisia vastasyntyneitä on Suomessa kaikista syntyneistä noin neljä prosenttia. Keskosten hoitaminen on ottanut suuria harppauksia viimeisenä vuosikymmenenä. Nykyään jokaisessa yliopistollisessa sairaalassa on oma keskosten teho-osasto ja vanhemmat otetaan heti mukaan keskosten hoitoon. Hoitona käytetään pehmeitä hoitoja kuten hiljaisuutta ja hellyyttä. Vanhempien antama kenguruhoito eli sylihoito on tehokkaimpia tapoja nopeuttaa ja parantaa hoidon tuloksia. Sairaaloissa on perhehuoneita ja vanhemmista kouliintuu vauvansa erikoisasiantuntijoita, jotka pystyvät kertomaan lääkärille paljon enemmän yksityiskohtia vauvan tilasta kuin kukaan hoitaja. Vanhempien mukaan ottamisen lisäksi nykyiset keskoskaapit ja muu keskosten hoitovälineet ovat moderneja. Niissä ilmankosteus, lämpö ja hapensaanti voidaan säädellä tasaiseksi ja halutulle tasolle. Vauvan tilaa tarkkaillaan tietokoneeseen kytketyillä antureilla ja mittauslaitteilla. Keskoskaapeissa voidaan tehdä myös toimenpiteitä kuten ultraäänitutkimuksia ja leikkauksia tai ottaa laboratorionäytteitä. Muita käytettävissä olevia koneita nykyään ovat hengityskone, ylipainehappihoito, nenä-mahaletku, hiilidioksidi-happimittari ja sinivalohoito. Nykypäivänä Suomessa pienistä keskosista eli raskausviikkoina 24.-28. syntyneistä eloon jää 88 prosenttia ja vain Japani on Suomea selvästi edellä. Erityisesti vammautuneiden keskosten määrä on hurjassa laskussa: CP-vammaisuutta on vähennetty 10 prosentista kahteen prosenttiin ja vaikeita vammoja on vähennetty viidesosaan. Jotkut häiriöistä voi ilmetä vasta myöhemmässä iässä joten seurantaan ja perheen tukemiseen on Suomessa panostettu hyvin.